Omannäköinen elämä

Joskus muuan minulle tuntematon vanha mies sanoi, että kukaan ei voi kertoa sinun tarinaasi niin kuin sinä. Vaikka samankaltaisia tarinoita olisi miljoona. Juuri sinä olet oman tarinasi luoja. Elät vain omannäköistäsi elämää.
Se on lahja.
Ajatuksemme juoksu on samankaltainen. Me molemmat myös nautimme juoksemisesta. Olennaista eli ei.

Olen kohta 30 ikävuoden aikanani katsonut maailmaa silmästä silmään, välillä peloissani, välillä uhkaavasti ja välillä sovussa kaupungin harmaan asfalttipeitteen kuluessa jalkojeni alla.
Olen opetellut olemaan itseni kanssa, uskollinen itselleni, antaen itselleni tilaa ottaa seuraava askel, tai olla ottamatta. Kehittyä henkisesti ja fyysisesti, sillälailla ihan kokonaisvaltaisesti, välillä juoksukengillä asfalttia polttaen ja kiroillen, välillä korkokengillä kopistellen tai paljain jaloin pelottavia ja korkeita sähköpylväitä ihmetellen.
Olen alkanut hyväksyä, että vanhenen enkä ymmärrä elämästä välillä yhtään mitään. En sitten mitään. Ja juuri kun luulin ymmärtäneeni ehkä jotain, sattuu elämässä arvaamattomia mutkia ja ne herättävät kummallisia tuntemuksia, välillä suorastaan negatiivisia sellaisia. Joskus asfalttitiet ovat pienellä pakkasella arvaamattoman mustan jään peitossa ja korkokenkä luistaa. Mukkelis makkelis ja siinä ollaan. Hävettää. Mutta jos häpeän, voin yhtä hyvin tehdä sen asenteella.
Ja eteenpäin on mentävä, sillä muistan oikein hyvin kuinka ihanan helppoa ja nautinnollista liukastelun täyteisen talven jälkeen onkaan spurttailla ja hikoilla oikein kunnolla juoksukengät ja shortsit jalassa haistaen vihreän ruohoa asfaltin vieressä ja hengittäen ohi ajavien autojen pakokaasuja. Ehkä vielä joskus huomaan, että hieman syrjemmällä kulkee myös se ihan oikea hiekkainen lenkkipolku ja siirrän kesäurheiluni sinne.

On aika ihmeellistä olla rehellisesti sellainen kuin on, ainotlaatuinen, erehtyväinen, ja elää omannäköistään elämää. Oli se sitten samanlainen kuin lenkkipolulla vastaantulevan ihmisen elämä tai ehkä jotain täysin muuta. Ehkä on vain hyväksyttävä ja uskottava itseensä sellaisena kuin on, astua tien päälle, kokea uusia puolia itsestään ja elämästä. Joskus tulee jyrkkä ylämäki ja hengästyttää, joskus on tasaisen tylsää ja joskus saa laskea pyllymäkeä vauhdilla alas mustalla jäällä.
Kaikkinensa elämä on nautinto, niin huonot ja hyvät päivät, kun oikein asenteella rypee surussa tai nauraa remakasti koko päivän.

Mikäkö tämän koko jutun pointti oli?
No se, että elämä on lyhyt. Asfaltteja on monenlaisia. Niin myös kenkiä, ja ihmisiä.
Ja se, että joskus miehetkin käyttävät korkokenkiä.
Minusta paras joululahja on omannäköinen. Juuri sellainen kuin sinä olet.