Olemme toistemme heijastuksia

Olen tehnyt matkaa itseeni ja maailmaan pitkään. Olen tavannut eri elämän vaiheissa olevia ihmisiä, joiden seurassa en aina tiennyt miten suhtautua elämään ympärilläni. Opin tarkkailemaan ympärilläni vallitsevaa elämää tunteineen, iloineen ja suruineen suhtautumatta siihen, olemalla hiljaa ja tyyni. En ollut osa yhteisöä matkallani; silti olin matkalla itseni kanssa ja tunsin lämpöä ympäröiviä ihmisiä kohtaan. En ollut velvoitettu olemaan missään ja silti, elin hetkessä.

Maailman kahvilassa 
Matkallani kuvasin elämää ympärilläni sanoin ja kuvin. Se mitä näin ja miten näin heijastui sanoistani kuvissani. Elämä alkoi kertoa minulle ihmisen kauneudesta, koska suhtautumiseni maailmaan ja itseeni muuttui. Elin hetkessä. Kokemuksistani koostui huomaamattani valkokuvanäyttely Reflections Päivä toisensa jälkeen löysin itseni tarkkailemasta kahvilaan tulevia asiakkaita, uusia ja heitä, jotka tulivat kerta toisensa jälkeen. Ja kerta toisensa jälkeen tilanteet ja asiat olivat uusia vaikka ihmiset olivat muodostaneet itselleen inhimillisen tavan saapua kahvilaan ja lähteä sieltä pois. Se oli kaikki mitä tarvitsin juuri silloin.

Asettuminen 
Asetuttuani takaisin kotikaupunkiini olen huomannut olevani osa odotuksia, jota ympäriltäni satelee. Olenhan osa perhettä, harrastuksiani sekä ihmisiä, joilla on suhde minuun sellaisena kuin he minut näkevät. Olen heijastanut heidän näkemäänsä kuvaa itsestäni sekä nähnyt heissä itseäni, sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Olin tiedostamattani tullut matkalta ja asetuttuani ehkä hieman pelkäsin menettäväni turvan, jota koti toi. Pelkäsin menettäväni läheisteni ystävyyden ellen olisi kuin he olivat oppineet minut näkemään, tai kuten itse olin oppinut itseni näkemään heidän kanssaan. Hetkeksi unohdin, että voin hakeutua yhteisöön, joka heijastaa minua siten, kuten haluan itseni kokea. Kuuntelin kuitenkin sydäntäni, joka on alkanut kehittää yhteistyötään ajatusteni ja järjenjuoksuni kanssa. Tiesin, että olin hetkellisesti kadottanut sen punaisen langan jota minun oli helppo seurata huomaamattani matkallani. Huomaamattani muutuin toisteni kaltaisiksi. Kaikessa hiljaisuudessa ymmärsin kuitenkin ettei minun tarvitse mennä minnekään ollakseni onnellinen juuri siellä missä olen ja miten olen omana itsenäni niine oppeineni, joita osasin jo kuunnella ja soveltaa. Toivotin tervetulleeksi kehityksen ja muutoksen.

Ystävä muutoksessa
Niin tapasin ystävän, joka kertoi minulle Peilauksesta. Hän puki järkeviksi sanoiksi sen mitä tunsin. Olin vastatusten ystävän kanssa, joka kertoi minulle itsestäni; ei arvioiden, ylistäen tai ohjaten minua, vaan antaen minulle vapauden valita kuinka tahdon itseäni toteuttaa. Hänen avullaan ymmärsin sen voiman, joka minulla on mennä eteenpäin kohti uutta

Rakkaat rutiinit ovat harmoniaa
Kokiessani itseni ystäväni kanssa, joka on samalla heräämisen matkalla jaoimme ymmärryksen siihen, mitä on elää tasapainossa kaaoksen keskellä. Ymmärsimme, että fyysinen ja mielellinen terveys ovat yhtä. Kuinka monesti olenkaan kokenut niinkin yksinkertaista fysiikkaa, että tehdessäni paljon kirjoitustöitä koneella olen unohtanut liikkua säännöllisesti ja jopa syödä terveellisesti säännöllisin väliajoin, jolloin mielitekoni kohdistuvat usein suklaaseen. Se on antanut aivoilleni tarvittavan energian, mutta kostautunut yöllä aiheuttaen minulle huonoja unia. Vaikka intohimoni kohteeksi muodostui tällöin kirjoittaminen, ymmärsin myös kuinka tärkeää on pitää huolta siitä koneesta, joka kirjoittaa. Enhän voisi tehdä pidemmän päälle työtäni ellei kehoni voisi hyvin. Olen opiskellut paljon ravinnon, liikunnan ja merkityksellisen työn ja harrastusten vaikutusta terveyteen ja huomannut, että toimimme parhaiten kokonaisuutena. Se saa ruumiimme ja mielemme voimaan hyvin ja usko itseemme sekä tekemäämme asiaan kasvaa. Jaksamme ponnistella kohti uutta uudella intohimolla sillä ponnistelu ei tunnu työltä, vaan intohimomme kohteelta.

Itsen ymmärrys ja kehitys 
Olen alkanut ymmärtää, että voin valita mitä kuvaa heijastan ja, että voin koska vain pysähtyä, tarkkailla itseäni sekä muita hiljaa. Voin antautua hetken leikkiin, improvisoida, näytellä, tanssia. Voin valita mitä ajattelen ja mitä olen ajattelematta. Ja kuitenkin, monesti ajatusratani menevät niin tiuhaan, että en pysty niitä pysäyttämään. Silloin minun on hyvä tehdä jotain ihan muuta, kuten meditoida, käydä uimassa, kuntosalilla tai tanssimassa; olla kehossani. Sen jälkeen minulla on taas virtaa tehdä sitä mitä teen yksin tai etsiytyä kaltaiseeni seuraan, jossa haluan ja voin kehittyä edelleen ihmisenä. Olen osa menneisyyttä, matkalla tulevaan, jota muokkaa tämä hetki.

Heijastamme parhaimmillaan rakkautta ja energiaa toisiamme kohtaan, sillä se tulee sisältämme ja loistaa ulospäin. Se luo yhteyden toisiimme.