Finding a home

Sometimes picking a house can be more than confusing.

Sometimes you are not quite sure what it is that you need right now in that perfect house of yours, but when you look enough houses, you come to a conclusion. 

Sometimes you know exactly what you need from the house to be able set your life. And you might find it, but the feeling of a home is not there yet. 

Sometimes you enter a house, and you got the feeling of a home. Even all the standards don’t mach. Yet.

Or maybe you start to build your own house. You have your own standards and feelings.

In rare occasions you are not even looking for a home, but it finds you, sort of, when you suddenly stand on the doorway everything fits. And you move in.

Whichever the houses you choose, you make a decision between feeling and reason. The house that seems perfect outside can give a bad feeling or no feeling at all. But you can start building the feeling of home to that place. Then you have the other house with the feeling, but less comforts. It´s easy to enter that home, but it might need some fixing outside. Both of the options are good; finding both of them in one packet can be hard.  And making your own house completely from the scratch you have to be very sure to build your foundations strong, lasting and with love so that it´s easy to enter and feel like home. And in all the cases you have to step out from your own door way once in a while, not to desire other homes, but to look an inspiration to yours. You´ll attract more of what you have around you. And you keep your home fit, as long as the feeling´s there.  And if it´s time to move out and move on, make sure the value is higher. For others it might be just what they are looking for.

Finding a house; it´s like finding a man in your life. Keeping the house; it´s a relationship. Sometimes it lasts for a lifetime and sometimes letting go is a part of life. But while it´s there, keep it well.

Olemme toistemme heijastuksia

Olen tehnyt matkaa itseeni ja maailmaan pitkään. Olen tavannut eri elämän vaiheissa olevia ihmisiä, joiden seurassa en aina tiennyt miten suhtautua elämään ympärilläni. Opin tarkkailemaan ympärilläni vallitsevaa elämää tunteineen, iloineen ja suruineen suhtautumatta siihen, olemalla hiljaa ja tyyni. En ollut osa yhteisöä matkallani; silti olin matkalla itseni kanssa ja tunsin lämpöä ympäröiviä ihmisiä kohtaan. En ollut velvoitettu olemaan missään ja silti, elin hetkessä.

Maailman kahvilassa 
Matkallani kuvasin elämää ympärilläni sanoin ja kuvin. Se mitä näin ja miten näin heijastui sanoistani kuvissani. Elämä alkoi kertoa minulle ihmisen kauneudesta, koska suhtautumiseni maailmaan ja itseeni muuttui. Elin hetkessä. Kokemuksistani koostui huomaamattani valkokuvanäyttely Reflections Päivä toisensa jälkeen löysin itseni tarkkailemasta kahvilaan tulevia asiakkaita, uusia ja heitä, jotka tulivat kerta toisensa jälkeen. Ja kerta toisensa jälkeen tilanteet ja asiat olivat uusia vaikka ihmiset olivat muodostaneet itselleen inhimillisen tavan saapua kahvilaan ja lähteä sieltä pois. Se oli kaikki mitä tarvitsin juuri silloin.

Asettuminen 
Asetuttuani takaisin kotikaupunkiini olen huomannut olevani osa odotuksia, jota ympäriltäni satelee. Olenhan osa perhettä, harrastuksiani sekä ihmisiä, joilla on suhde minuun sellaisena kuin he minut näkevät. Olen heijastanut heidän näkemäänsä kuvaa itsestäni sekä nähnyt heissä itseäni, sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Olin tiedostamattani tullut matkalta ja asetuttuani ehkä hieman pelkäsin menettäväni turvan, jota koti toi. Pelkäsin menettäväni läheisteni ystävyyden ellen olisi kuin he olivat oppineet minut näkemään, tai kuten itse olin oppinut itseni näkemään heidän kanssaan. Hetkeksi unohdin, että voin hakeutua yhteisöön, joka heijastaa minua siten, kuten haluan itseni kokea. Kuuntelin kuitenkin sydäntäni, joka on alkanut kehittää yhteistyötään ajatusteni ja järjenjuoksuni kanssa. Tiesin, että olin hetkellisesti kadottanut sen punaisen langan jota minun oli helppo seurata huomaamattani matkallani. Huomaamattani muutuin toisteni kaltaisiksi. Kaikessa hiljaisuudessa ymmärsin kuitenkin ettei minun tarvitse mennä minnekään ollakseni onnellinen juuri siellä missä olen ja miten olen omana itsenäni niine oppeineni, joita osasin jo kuunnella ja soveltaa. Toivotin tervetulleeksi kehityksen ja muutoksen.

Ystävä muutoksessa
Niin tapasin ystävän, joka kertoi minulle Peilauksesta. Hän puki järkeviksi sanoiksi sen mitä tunsin. Olin vastatusten ystävän kanssa, joka kertoi minulle itsestäni; ei arvioiden, ylistäen tai ohjaten minua, vaan antaen minulle vapauden valita kuinka tahdon itseäni toteuttaa. Hänen avullaan ymmärsin sen voiman, joka minulla on mennä eteenpäin kohti uutta

Rakkaat rutiinit ovat harmoniaa
Kokiessani itseni ystäväni kanssa, joka on samalla heräämisen matkalla jaoimme ymmärryksen siihen, mitä on elää tasapainossa kaaoksen keskellä. Ymmärsimme, että fyysinen ja mielellinen terveys ovat yhtä. Kuinka monesti olenkaan kokenut niinkin yksinkertaista fysiikkaa, että tehdessäni paljon kirjoitustöitä koneella olen unohtanut liikkua säännöllisesti ja jopa syödä terveellisesti säännöllisin väliajoin, jolloin mielitekoni kohdistuvat usein suklaaseen. Se on antanut aivoilleni tarvittavan energian, mutta kostautunut yöllä aiheuttaen minulle huonoja unia. Vaikka intohimoni kohteeksi muodostui tällöin kirjoittaminen, ymmärsin myös kuinka tärkeää on pitää huolta siitä koneesta, joka kirjoittaa. Enhän voisi tehdä pidemmän päälle työtäni ellei kehoni voisi hyvin. Olen opiskellut paljon ravinnon, liikunnan ja merkityksellisen työn ja harrastusten vaikutusta terveyteen ja huomannut, että toimimme parhaiten kokonaisuutena. Se saa ruumiimme ja mielemme voimaan hyvin ja usko itseemme sekä tekemäämme asiaan kasvaa. Jaksamme ponnistella kohti uutta uudella intohimolla sillä ponnistelu ei tunnu työltä, vaan intohimomme kohteelta.

Itsen ymmärrys ja kehitys 
Olen alkanut ymmärtää, että voin valita mitä kuvaa heijastan ja, että voin koska vain pysähtyä, tarkkailla itseäni sekä muita hiljaa. Voin antautua hetken leikkiin, improvisoida, näytellä, tanssia. Voin valita mitä ajattelen ja mitä olen ajattelematta. Ja kuitenkin, monesti ajatusratani menevät niin tiuhaan, että en pysty niitä pysäyttämään. Silloin minun on hyvä tehdä jotain ihan muuta, kuten meditoida, käydä uimassa, kuntosalilla tai tanssimassa; olla kehossani. Sen jälkeen minulla on taas virtaa tehdä sitä mitä teen yksin tai etsiytyä kaltaiseeni seuraan, jossa haluan ja voin kehittyä edelleen ihmisenä. Olen osa menneisyyttä, matkalla tulevaan, jota muokkaa tämä hetki.

Heijastamme parhaimmillaan rakkautta ja energiaa toisiamme kohtaan, sillä se tulee sisältämme ja loistaa ulospäin. Se luo yhteyden toisiimme.